Fishpool

To content | To menu | To search

Tag - society

Entries feed - Comments feed

Tuesday 23 July 2013

Miksi tuen tekijänoikeuslain kansalaisaloitetta

Usually I write here in English. Today, because the topic is about Finnish legislation, I'm making an exception. Apologies for the foreign audience!

Tänä iltana umpeutuu Järkeä Tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen kannatusilmoitusten jättöaika. Aloite on jo saanut kasaan vaadittavat 50000 allekirjoitusta, joten se lähtee käsiteltäväksi eduskuntaan. Viimeisen kuuden kuukauden aikana monia asiassa aktiivisesti toimineita on jännittänyt, saadaanko tuo tavoitetaso kiinni -- tasa-arvoisen avioliittolain hurjista numeroista aloite jäikin aika kauas. Minua kuitenkin jännittää enemmän, mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Eduskunnasta on jo edustajien suunnalta kuulunut niin rohkaisevia lausuntoja kuin odotettavissa olleita vähättelyjäkin.

Kahden edellämainitun aloitteen välinen kontrasti on varsin iso. Avioliittolain muutoksessa on kysymys lainsäädännöllisesti yksinkertaisesta, mutta tunteita herättävästä ja monen moraalikäsityksiä suuntaan tai toiseen voimakkaasti koskettavasta asiasta. Tässä tekijänoikeusasiassa taas tunteet ovat kauempana (paitsi niillä, jotka ovat omineet tekijänoikeudet koskemaan vain itseään, mistä Otso Kivekäs jo hyvin kirjoittikin), kun taas itse asia ja sen yksityiskohdat ovat vaikeita, ja aloitekin (joka pitkälle valmisteluna sisältää lakitekstiehdotuksen) pitkä ja monelle raskasta luettavaa.

Miksi sitten itse päädyin aloitetta tukemaan ja miksi kirjoitan näitä perusteluja vasta nyt, enkä aloitteen kampanja-aikana? Siihen on useita syitä.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tulee kansalaisaloitteiden yleisempi merkitys. Valitettavasti myös Suomessa eduskunta, tai ainakin monet edustajamme, vaikuttavat vieraantuneelta kansalaisten mielipiteistä, ja haluan osaltani vaikuttaa siihen, että suora demokratia kehittyisi myös täällä. Vaikkakin pidän edustuksellista mallia jatkuvia kansanäänestyksiä toimivampana menetelmänä, se toimii vain, jos edustajat jaksavat tutustua myös vaikeampiin kysymyksiin ja uskaltavat niihin ottaa kantaa. Yhteiskunta ei kehity keppihevosilla leikkimällä tai milloin minkäkin asian kieltämistä ehdottamisella. Kokonaiskuva vaatii joskus näkemystä. Jos se näkemys puuttuu eduskunnasta, sen tulee ymmärtää kuulla näkemystä ulkopuoleltaan, ja kansalaisaloitteet ovat yksi niistä välineistä.

Toisena tulee lainsäädännöllä suojattujen monopolien haitallisuus. Tässä tapauksessa katson esimerkiksi Teoston olevan tälläinen monopoli - vaikka tekijänoikeudet koskevat hyvin monenlaista luovaa tuotantoa ja ajattelua, myös tätä artikkelia, nykyinen lainsäädäntömme on viritetty musiikkiteollisuudelle ja joillekin sen edunvalvontaryhmille on annettu yksinoikeuksia. Yksinoikeudet, joita ei pääse markkinalla haastamaan, eivät koskaan ole pidemmällä aikavälillä kuluttajille, siis yhteiskunnan enemmistölle, hyvä asia. Teostokin on varmasti tehnyt hyviäkin asioita, eikä missään mielessä näy itselleni esimerkiksi samanlaisena edunvalvonnan irvikuvana kuin myös tekijänoikeuksiin liittyvä TTVK Ry, mutta on silti aika edes harkita sen yksinoikeuden purkamista.

Kolmantena tulevaisuus. Suomen tuleva menestys riippuu monesta seikasta, mutta kaksi hyvin olennaista asiaa on koulutusjärjestelmämme korkea taso ja uusien palvelukonseptien kehittämisen mahdollisuudet. Kummassakin nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö tuottaa merkittäviä käytännön ongelmia. Internetistä löytyvän, yksityisessä käytössä vapaasti olevan materiaalin hyödyntäminen opetuksessa (silloinkin, kun sen tekijä sen sallisi) on lainsäädännön vuoksi vaikeaa tai jopa mahdotonta (epäilenkin monen opettajan syyllistyvän luokkahuoneessa laittomuuksiin joko tiedostamattaan tai jopa tahallaan). Monet uudet palvelut taas jäävät tekemättä, koska niihin sisällön lisensoiminen on liian vaikeaa (usein edellä mainittujen monopolisoitujen edunvalvojien vähäisen kiinnostuksen vuoksi). Itsekin olin vuosia sitten mukana kehittämässä palvelua, jossa isossa osassa olisi ollut myytävä (ja siis käytöstä korvauksia maksava!) musiikki, mutta lisensointi osoittautui resursseillemme mahdottomaksi. Toki ratkaisuumme vaikuttivat enemmän Suomea suurempien markkinoiden tilanne, joka ei ole sen lohdullisempi. Myöhemmin näin vastaavia, joissa tekijät eivät kummemmin laillisista oikeuksista välittäneet - käyttäjät kyllä tykkäsivät. Me hävisimme, tekijät hävisivät, Suomi hävisi, ja lopulta kuluttajatkin hävisivät, sillä niiden toisten palveluiden laittomuus kyllä lopulta teki niistä lopun.

Neljäntenä tulee kuluttajan oikeus hallita ostamaansa sisältöä. Vuosien saatossa erityisesti musiikkiteollisuus on varsin perverssillä tavalla siirtynyt kappaletavaran (vinyylilevyjen, myöhemmin CD-kiekkojen) myynnistä kummalliseen maailmaan, jossa kuluttaja tuotteen ostaessaan ei kuitenkaan saa oikeutta käyttää tuotetta haluamallaan tavalla. Tämä ajatus on vieras sekä kuluttajille, että lähes kaikille muille elinkeinoelämän haaroille. Jos ostan lautasen kaupasta, saan käyttää sitä ruoan alustana, maalata sille kuvia, lainata tai vaikka vuokrata sitä kaverille, tai vaikka niin tahtoessani rikkoa sen. CD-levyn osalta minulla kuulemma ei ole vastaavalla laajuudella oikeuksia. Tai ilmeisesti on koskien sitä muovitettua alumiinikiekkoa, mutta ei sen sisältämää musiikkia. Sen sisällön kaverille lainaaminen kuin on Väärin. Musiikkiteollisuus on viimeisten vuosien sekä iTunes Storen ja Spotifyn kaltaisten palveluiden kautta vihdoin pakotettu liikkumaan eteenpäin, ja nyt seuraamme, mitä tapahtuu muilla menneisyyteen juuttuneilla sisältöteollisuuden haaroilla. Mutta minä en halua, että minun yhteiskunnassani menneisyyteen juuttuneet saavat päättää, mitä kaikki muut saavat tehdä.

Siinä tärkeimmät. Vaikka aloitteen teksti onkin lähes valmista lakitekstiä, ja sellaisena pidän sitä parempana kuin nykyisin voimassa olevaa tekijänoikeuslakia, en kuvittele, että sitä kukaan sellaisenaan eduskunnassa hyväksyisi. Sen sijaan odotan, että kansan valitsemat edustajat kunnioittavat kansan tahdonilmaisua ja käsittelevät asiaa sen ansaitsemalla huomiolla. Minä, ja moni muu tulee varmasti seuraamaan tarkasti, mitä edustajamme silloin sanovat, miten he toimivat, ja minkälaiseen lopputulokseen tuo käsittely päätyy.

Minä en kannata sisällön vapaata kopiointia. Ei sitä tue tuo lakialoitekaan. Minä kannatan sitä, että saan tulevaisuudessa ostaa tai vuokrata sisältöä silloin kun sitä haluan tai tarvitsen, tavalla, joka parhaiten minua palvelee. Siksi haluan, että tekijänoikeuslakimme muuttamisesta käydään eduskunnassamme keskustelu.

Sunday 24 February 2008

What's up with this censorship thing?

Somehow I have missed most of the brouhaha over the law enacted last year to protect children and stop child pornography by establishing Internet filtering. I really only noticed the whole discussion this week, and read through some stuff on it today.

No one will surely dispute that the intention of the law makers has been good - it's sickening that any child would have to suffer such abuse, and anyone distributing the material should be locked up for good. Yet, it does seem to me that the critique of the measures taken against child porn on the Internet by the Finnish police are entirely justified. The methods not only don't work, they're also causing a whole lot of collateral damage against innocent people, labeling entirely innocuous content having nothing to do with child abuse nor pornography as such. That would be defamation and libel. Worse yet, it seems this "sweep it under the carpet" measure is being used instead of proper action even in jurisdictions where local law enforcement would certainly co-operate. I hope that's not really true, but that's what it looks like.

The problem is far too important to be dealt with using such ineffective and misdirected methods. We must help our lawmakers understand the environment they're trying to govern, and the implications of their actions, otherwise the stream of laws with good intentions but bad consequences will continue.